Nicholas astuu sisään ikkunoista

Tuesday, November 28, 2017

Joulupukki tulee ikkunoista sisään

Aamu sarasti kaukaisen Lapin yllä.
Oletko koskaan miettinyt, missä Lappi on? Mitä täällä useimmiten syömme? Mitä teemme töiden jälkeen?
Veikkaan ettet. Älä vain huijaa. Tiedän kaikki tekemisesi hyvin. Olenhan minä Joulupukki. Kyllä, kuulit aivan oikein. PYHÄ JOULU.
Luulitko, etten ole olemassa? No, olen olemassa. Hieno homma, eikö vain? Minulla on karhu (se on nyt muodikasta), minun ei tarvitse vaivautua kuntosalille (vatsa on tervetullut) ja minulla ei ole ongelmia päättää, mitä puen töihin. Sitä paitsi vietän paljon aikaa ulkona, lentäen ympäri maailmaa, ja joku jättää minulle aina hunajasämpylän ja lämmintä maitoa pöytään.
Mitä? Että tontut ovat outoja? Mitä sinä olet, olettepa mukava porukka. He riitelevät vähän, mutta kyllä me pärjäämme yhdessä. Sinun täytyy kerätä kirjeitä, valmistella lahjoja, tarkistaa, olivatko kaikki kohteliaita.
Poroja? Että Rudolfin punainen nenä on epäilyksenalainen? Eikä mikään näistä. Hän juo vain teetä, ajaahan hän. Ilman häntä ja muita poikia minulla ei olisi ollut aikaa lentää ympäri maailmaa myöhästymättä.
Voin kertoa teille, että näiden savupiippujen pahin puoli on puristautuminen painajaisen läpi. Tarkoitan painajaista. Ahdasta, likaista ja tunkkaista.
Onko tämä jo se hetki? Minun täytyy lentää tänään, 6. joulukuuta. Hei, oli mukava tavata.

Niin kaunista. Rakastan hetkeä, kun lennämme maan yllä. Nuo tuikkivat valot ja värikkäät joulukuuset. Ennen kuin kiipeän katolle, vilkaisen hetken ikkunasta sisään. Kaikki on hiljaista, kaikki nukkuvat... Mutta tämä ikkuna on kaunis; kynttilät ikkunalaudalla, värikäs maljakko, ja tämä on luultavasti valokuva... Ja niin kauniisti peitetty, erilaisia materiaaleja ja värejä. Hetkinen. Pitääkö minun työntää itseni tuohon savupiippuun? Ehkä näen ikkunasta läpi. Olenhan minä taianomainen. Kyllä, se on hyvä idea.
Ho Ho Ho

Blogi